mä niin ootan talvee. mä ootan sitä ku voi halaa toista talvitakit päällä. sitä ku unohtaa lapaset kotiin ja laittaa kaverin lämmitetyt lapaset käteen. sitä ku leikitää lumisotaa ja tönitään toisia lumeen. ootan sitä ku napsitaan kielenpäälle lumihiutaleita niinku pikkusina. ootan sitä ku kirpee pakkanen pistelee poskipäitä ja nenää. ootan kuumaa kaakaoo kylminä iltoina.
en erityisemmin välitä syksystä. se on aina ollu nii. jotenki ku on niin pimeetä nii mua masentaa. tänään kävellessä kotiin mä pysähdyin tien reunalle ja kurkistin lätäkköön. mä katoin veden peilipinnasta itteeni hetken. mä en nähny sitä samaa surullista naamaa, mun kasvoilta ei pudonnut kyyneliä. viikonloppu oli jotain nii mahtavaa, ja tänää mä helpotuin, sain viimesetki taakat mun harteilta. tyhmänä mä hymyilen vesilammikolle, nostan pään ja vastaantulijat ihmettelee. koitan pidättää naurua etten nyt ihan umpihullulta vaikuta. musta tuntuu et kaikki korjaantuu, ja täst tulee ensimmäinen syksy ikinä johon oon ollu tyytyväinen, nyt enemmänki. (------------------------:
kuvat vieläkin vanhoja, en tiiä millon kamera korjaantuu. huomenna vapaapäivä koulusta, dataan ja mullon mahtavat fiilikset. mahtii loppuviikkoo, nauttikaa !! :---)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti